Jukajärven esteettömän tarinapolun 5. taulu
Ihmisiä on liikkunut Etelä-Savossa saaliseläinten perässä jo noin 11000 vuotta sitten kivikaudella, jolloin kulttuuri pohjautui metsästykseen, kalastukseen sekä kasvien, sienten ja marjojen keräilyyn.
Noin 6 000 vuotta sitten Juvalla sijainneista kivikautisista asuinpaikoista ovat merkkeinä arkeologiset löydöt neoliittisen kivikauden asuinpaikoista sekä erilaiset esinelöydöt ja kalliomaalaukset.
Juvalla pysyvämpi asutus alkoi rautakaudella n. 700 jaa. Uudisasukkaat tulivat Hämeestä ja Satakunnasta järvien rannoille viljellen lehtokaskissa ohraa. Karjalaiset tulivat 1100-luvun alkupuolella pääasiassa Laatokan rannalta ja Karjalankannakselta eränkävijöinä. Karjalaisten mukana levisi moreenimaiden havuvaltaisiin metsiin rukiin viljelyyn soveltuva huhtakaskimenetelmä. Liesiuuneissa valmistettiin piiraita, kukkoja, hapatettuja jauhoruokia ja haudutettuja uuniruokia karjalaisilta omaksuttuun slaavilaiseen tapaan savipoteissa.
Keskiajalla Ruotsi laajensi aluettaan itäiseen erämaahan joutuen riitoihin Novgorodin kanssa. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 Suomi jaettiin ortodoksisen Novgorodin ja katolisen Ruotsin kesken, jolloin Karjala jäi itäiseen kulttuuripiiriin ja Savo liitettiin läntiseen kulttuuripiiriin. 1397 Tanska, Norja ja Ruotsi, jonka alueeseen Suomi Itämaana kuului, solmivat Kalmarin unionin, jossa valtioilla oli yhteinen ulko- ja puolustuspolitiikka sekä hallitsija.
Keskiaika oli ristiretkiaikaa ja 1400-luvun alussa perustettu nimismiesinstituutio keräsi kruunulle ja roomalaiskatoliselle kirkolle veroja, järjesti kihlakunnan käräjät sekä kestitsi ja kyyditsi kruununväkeä pitäjissä toimien yhdyssiteenä talonpoikien ja kruunun välillä. Juvan kirkkopitäjä perustettiin 1442.
