Jukajärven esteettömän tarinapolun 2. taulu
Veiksel-jääkauden päättyessä ilmasto lämpeni nopeasti noin 11 200 vuotta sitten. Jään alta vapautuneita maa-alueita peitti aluksi harva ruohikko, jonka tilalle saapui tundrakasvillisuus. Ensimmäisenä puuna Suomeen levisi vaivaiskoivu (Betula nana), sitä seurasivat kataja (Juniperus communis), pihlaja (Sorbus), haapa (Populus tremula), pajut (Salix) ja koivut (Betula). Mänty (Pinus sylvestris) levisi kaakosta noin 9000 vuotta sitten. 9000–5000 vuotta sitten kasvillisuus alkoi muuttua tiheämmäksi, ja ensimmäiset seka- ja mäntymetsät muodostuivat. Jakson lopulla ilmasto alkoi viilentyä, ja metsämme muuttuivat kuusen (Picea abies) levittäytyessä havupuuvaltaisemmiksi.
Juvan alue kuuluu eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Metsät ovat luonnostaan kuusivaltaisia, mäntyä on vain hieman vähemmän. Lehtipuista yleisimpiä ovat koivu ja haapa. Metsätyypeistä tavallisin on tuore kangas, aluskasvillisuutena mustikka (Vaccinium myrtillus) ja sammalet (Bryobionta) ja sienet (Fungi). Kuivien kankaiden puulajina mänty viihtyy hyvin, aluskasvillisuus jäkälät (Lichenes), kanerva (Calluna) ja puolukka (Vaccinium vitis-idaea).
Saaristossa kaskeamisen ja laidunnuksen jäljet näkyvät runsaina lehtisekametsinä. Alueella kaskettiin vielä 1930-luvulla ja sen jäänteenä tavataan kaskiahojen kasvistoa kuten hirvenkello (Campanula cervicaria), peurankello (Campanula glomerata), ruusuruoho (Knautia arvensis) ja pukinjuuri (Pimpinella saxifraga).
Metsien jälkeen boreaalisen vyöhykkeen tärkein kasvillisuustyyppi on suo, joita alueella on runsaasti johtuen laakeasta maastosta ja tasaisen kosteasta ilmastosta. Suoviljely alkoi Juvalla 1700-luvulla. Soiden avulla saatiin lisää pelto- ja niittypinta-alaa kaskimaiden ehtyessä. Soiden ojittaminen ja kuivaaminen auttoivat taistelussa hallaa vastaan. Jukajärven rantojen rämeillä kasvaa useita suurikokoisia varpukasveja kuten suopursu (Rhododendron tomentosum), juolukka (Vaccinium uliginosum) ja vaivero (Chamaedaphne calyculata).
